perjantai 16. tammikuuta 2015

Valmista tuli!

Hei kaikki! 


Ensinnäkin suuret pahoitteluni, että viime postauksesta on kulunut suunnattoman kauan ja etenkin, kun olen pitänyt teitä jännityksessä.. :) muuttorumban juuri läpikäyneenä ei ole ehtinyt istahtaa koneelle tai ottamaan kuvia. 

Kojeet otettiin pois 18.12, eli tässä on eletty lähes kuukausi uusien hampaiden kanssa! Ensifiilis oli melko neutraali, kojeiden poisto ei tuntunut suussa yhtään ihmeelliseltä, lähinnä sellaiselta "ahaa, tältähän tämän kuuluukin tuntua". Poiston yhteydessä asennettiin retentiolangat ylös ja alas pitämään hampaat paikallaan. Alalanka ei tuntunut oikein miltään, mutta ylälankaan tottuminen kesti pari viikkoa. Se nimittäin tuntuu purressa ja vie vähän tilaa alahampailta hampaita yhteen purtaessa, mutta siihenkin tottuu. Erikoista oli se, että kojeiden poiston jälkeen hampaat olivat kipeät ja vihloivat lähes kaksi viikkoa. Suurin syy tähän taisi olla purennan muutos jälleen kerran, mutta tilanne tasaantui, kun poskihampaat lähtivät siirtymään takaisin vanhoja paikkojaan kohti - purenta tasoittui täydelliseksi! Ja vaikka se hurjalta kuulostaakin, että kojeita on juuri pidetty 4,5kk suussa ja heti hampaat vaeltaa takaisin, niin ei hätää - etuhampaat eivät lähde karkailemaan mihinkään retentiolangan takia :)

Vielä riittää hieman pikkuviilaamista, etuhampaisiin tarvitsee uudet paikat ja toinen etuhampaani on aikoinaan juurihoidettu (kuollut hammas), jonka vuoksi se on erivärinen kuin muut hampaat. Tätä värieroa yritetään tasoittaa ensi viikolla valkaisemalla sitä yksittäistä etuhammasta. Hampaiden valkaisu pitää nimittäin hoitaa ennen paikkojen korjaamista, koska paikat peittävät etuhampaita, joten jälkikäteen valkaisu on vaikeaa.

Se tunne, kun sai ensi kertaa syödä jotain, mitä haukataan (sämpylä, leipä, pitsa..) oli mahtava! Syömisen helppous on ihana tunne, tosin pääsin kunnollisen syömisen vauhtiin vasta, kun hampaat lopettivat kipuilun. Himoitsemaani subia olen syönytkin myös kojeet suussa, tosin haarukalla ja veitsellä. Olihan se mahtavaa syödä ihan normaalistikin ;) raakaa porkkanaa on jo testattu, kova ruisleipä odottaa vielä vuoroaan. 

Odottelen vielä hampaiden paikkojen laittoa, koska ne näkyvät etuhampaiden pinnalla ruskeina läntteinä - ei kovin kaunista. Kuvista sitä ei ehkä huomaa, mutta kasvokkain kyllä. Ei muuta kuin kohti lopputuloksen esittelyä (viralliset kuvat myöhemmin)! Pahoitteluni jälleen kuvien laadusta, minä laahaan puhelimien kehityksessä lähes neljä vuotta jäljessä.. :P







Pakko sanoa, että itsestäkin tuntuu surrealistiselta katsoa uutta hymyä kuvista, niistä sen vasta tajuaa kunnolla, että hampaat ovat suorat (tietty pieni osa aivoista etsii edelleen kuvakulmaa, mistä ne näyttäisivät vinoilta). Vielä kun saadaat paikat ja valkaisu tehtyä, niin luulen, että minulla on hääpäivänkestävä hymy :) aika upeaa!

Mahtavaa viikonloppua kaikille! :)

4 kommenttia:

  1. Moikka! Nuo sinun hampaat näyttävät aivan ihanilta! Todella kivaa myöskin kuulla kokemuksiasi - en jotenkin ajatellutkaan että kojeiden poistonkin jälkeen voisi sattua.

    Itselläni on ensi viikolla taas käynti lääkärin luona. Viimeksi minulle sanottiin, että "ensi kerralla ruvetaan miettimään milloin lopetellaan". En ole ihan varma, että mitä tämä tarkoittaa, mutta ilmeisesti lopettaminen on jo lähellä. :) Voisin kuvitella, että joskus maaliskuussa saan minäkin nämä kojeet pois. Minusta se on aivan uskomatonta. Olen niin tottunut elämään erittäin vinojen hampaiden kanssa ja tuntuu, että vinot hampaat ovat jopa muuttaneet persoonallisuuttani kun aina on joutunut häpeämään ja luikkimaan sivummalle hauskoista tilanteista, joissa saattaisi ruveta naurattamaan. :) Aivan käsittämätöntä, että se on aivan kohta ohi. :O

    Kerrothan sitten, miltä hampaiden valkaisu tuntui?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Ja kiitos! :) pakko sanoa, etten ole vielä itsekään ihan tottunut siihen, ettei hampaita tarvitse piilotella hymyillessä tai nauraessa, teen sitä edelleenkin alitajuisesti. Toinen syy on kyllä se, että oikomisen jälkeen hammasvälini ovat isommat, joten niihin jää herkemmin ruokaa kiinni --> töissä jos en pääse syömisen jälkeen tsekkaamaan peilistä, mitä hampaissa on kiinni, niin on pakko hymyillä suu soukemmalla. Mutta kuitenkin, pitäisi nyt vain takoa itselle päähän se, että nyt saa ja pitää hymyillä oikein kunnolla! :)

      Eiköhän simulati ala jo maaliviiva häämöttää, se on nopeammin ohi kuin uskotkaan! Tsemppiä viimeisiin viikkoihin!

      Poista
  2. Hei! Haluaisin kiittää sinua silmieni avaamisesta. Löysin blogisi pari kuukautta sitten ja tajusin tekstejäsi lukiessani, ettei vielä olisi millään tavoin liian myöhäistä tarttua härkää sarvista ja omistaa kaunis ja suora hymy. Minulla on ollut lapsena raudat usean vuoden ajan, mutta koska hoitoa ei suoritettu kunnolla loppuun (eli minkäänlaisia retentiokojeita tai -lankoja ei käytetty, ei tainnut tuohon aikaan olla juuri tapana) liikkuivat ja ahtautuivat hampaat vinksin vonksin. Olen hävennyt hymyäni ja peitellyt hampaitani koko aikuisikäni. Olen kerran aiemmin käynyt oikomishoito-konsultaatiossa, mutta hammaslääkärin näkemys hampaiden poistamisen välttämättömyydestä & usean vuoden hoitoajasta saivat minut poistumaan paikalta kiireen vilkkaa. Ennen blogisi löytämistä en ollut lainkaan tietoinen estettisestä oikomisesta - enkä osannut aavistaakaan, kuinka lyhyt hoitoaika saattaisi parhaimmillaan olla. Mutta tässä sitä nyt ollaan: asiakkuus Karlssonin kanssa on alkanut ja Six month smiles -raudat ovat suussani kolmatta päivää (luoja tätä kipua, mutta ei auta, huumorilla vaan). Arvioitu hoitoaika on 6-8 kk. Olen todella onnellinen, että uskalsin tehdä tämän - iloinen ennen kaikkea itseni puolesta. Jo nyt tiedän, että tulen kiittämään itseäni monta kertaa siitä, että jaksoin käydä tämän kokemuksen läpi. Suuret kiitokset myös sinulle! t. Anna

    VastaaPoista
  3. Kaunis on lopputulos.

    Kiitos sinulle blogisi kirjoittamisesta, minulla on myös alkanut nyt yhteistyö SmileDesignin kanssa :) Kohti suoraa hymyä mennään!

    http://onkssulraudat.blogspot.fi/

    VastaaPoista